Kuka on Leena?

Lapsuus

Lähdin vauvana maailmalle. Ensin Englantiin, sitten Etiopiaan. Olen kasvanut Etiopian ylängöllä, maalaiskaupungin laitamilla. Opin puhumaan montaa kieltä samaan aikaan, enkä aina itsekään erottanut mikä on suomea, mikä amharaa tai englantia.

Hiihdin tietääkseni ensimmäistä kertaa kakkosluokkalaisena ja ensimmäisen lumipallon sain kasvoihini 6-vuotiaana. Meidät evakuoitiin sodan jaloista ollessani 10-vuotias ja palasimme Etiopiaan muutamia vuosia myöhemmin, kommunismin kaaduttua.

Kun olin lapsi, ikävöin aina joko Suomeen tai Etiopiaan. Omien sanojeni mukaan vain lentokoneessa ei ollut ikävä minnekään. Suomalaiseksi identifioiduin vasta aikuisena.

Kymmenen vanhana marssin eräälle tallille Ylivieskassa ja pyysin saada oppia ratsastamaan. Tästä käynnistyi elinikäinen rakkaussuhde hevosiin, joka auttoi minut läpi koulukiusaamisen ja teini-iän kasvukipujen.

Nuoruudesta aikuisuuteen

Lukioaikana löysin itseni oppilaskunnan hallituksesta ja käynnistin muun muassa opettajien ja oppilaiden yhteiskokoukset sekä vaadimme opetuksen laadun parantamista. Ensimmäisen kerran uuvuin täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja lähdin viettämään välivuotta Saksaan.

Ylioppilaaksi kirjoitin Kokkolan Kiviniityn lukiosta ja luovuin liikennelentäjän opinnoista viime hetkillä. Suuntasin Alkio-opistolle ja aloitin valtio-opin opinnot. Löysin itseni jälleen vaikuttamispaikoilta, ensin linjamme varaoppilasjohtajana, myöhemmin oppilasjohtajana. Olin äärimmäisen kiinnostunut Afganistanin poliittisesta tilanteesta ja perehdyin maan historiaan sekä Talebanin valtaannousuun johtaneisiin syihin. Syyskuun terrori-iskut tapahtuivat syntymäpäivänäni.

Vaihdoin alaa kesken opintojen ja muutaman mutkan kautta valmistuin lastentarhanopettajaksi vuosia myöhemmin. Lähes 15 vuoden yliopisto-opintojeni aikana menin naimisiin, sain kolme lasta, työskentelin varhaiskasvatuksen tehtävissä yksityisellä, julkisella sekä kirkon lapsi-ja perhetyössä, sairastuin sisäilmaongelmien vuoksi, uuvuin ja kohtasin lopulta elämäni rajuimman vaiheen.

Käännekohta

Vakavasti sairastuneet ihmiset kuvaavat sairastumista käännekohtana: on elämä ennen ja jälkeen sairastumisen. Minun tapauksessani geneettisesti periytyvä migreeni alkoi raivota kuin hirmumyrsy. Vuosia kestäneiden tutkimusten ja hoitojen myötä sain tälle harvinaiselle migreenin muodolle nimen: familiaalinen hemipleginen migreeni. Tämä ei koskaan poistu, mutta sen kanssa pystyy elämään.

Olen syöksynyt johtavasta asemasta työkyvyttömyyteen ja siitä yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Olen noussut syvältä mustasta vedestä takaisin pinnalle, tipahtanut uudelleen ja noussut jälleen. Monta kertaa.

Olen oppinut hymyilemään, vaikka sattuu. Olen oppinut hoitamaan sairauttani niin, että pystyn elämään jälleen normaalia elämää. Olen joutunut valitsemaan työttömyyden suojellakseni terveyttäni ja olen uskaltanut kokeilla aina uudelleen ja uudelleen oman hermostoni sietokykyä.

En ole koskaan luovuttanut, vaikka mieli olisi tehnyt. Kun en voinut työskennellä täysipainoisesti, lähdin mukaan politiikkaan. Toimeton en ole koskaan ollut. Vastuun kantaminen ja yhteisten asioiden hoito on minulle kunnia-asia!

Nyt

Nyt olen 41-vuotias ja aika onnellinen. Olen voittanut monia vaikeuksia ja oppinut elämästä yhtä jos toista. Elämäni tarina ei ole katkeroittanut minua, mutta herkemmäksi ja tunteellisemmaksi se on minut tehnyt. Enää en pelkää kohdata omia tunteitani tai muiden tunteita. Voin suhtautua ihmisten erilaisuuteen lempeästi ja hyväksyvästi, vaikka välillä ärsyttääkin enemmän kuin kehtaan kertoa.

Minä haaveilen siitä, että saan vielä joskus mahdollisuuden hyödyntää kaikkea elämänkokemustani ja osaamistani Suomen hyväksi. Siksi minä lähdin ehdolle eduskuntavaaleissa neljä vuotta sitten ja nyt uudelleen. Ajattelen, että eduskuntaan tarvitaan erilaisia ihmisiä ja erilaisia tarinoita.

Poliittinen vaikutusvalta ja asema eivät ole kuitenkaan koskaan olleet minulle itseisarvo. Ihmiset ja asiat ovat. Kansanedustajan työ on vaativaa. He tarvitsevat kollegoja ja taustavaikuttajia voidakseen onnistua työssään itseään uuvuttamatta. Kävi näissä vaaleissa kuinka vain, minä olen jatkossakin yksi osa tuota taustavaikuttajien jengiä. Haluan aidosti, että jokainen valittu ihminen onnistuu tuossa vaativassa työssä. Se on meidän yhteinen etumme.