Sivistyskaupunki satsaa koulutukseen

Kun kaupunginvaltuustossa käydään keskustelua erilaisista isoista asiakokonaisuuksista, varsinaista päätöskokousta edeltää kokous, jossa tulevaa päätösasiaa käsitellään niin sanotun lähetekeskustelun muodossa. Lähetekeskustelun tarkoitus on nostaa esiin tärkeitä havaintoja tulevasta päätösasiasta ja herättää keskustelua.

Tämä on minun ja valtuutettu Touko Aallon lähetekeskustelupuheenvuoro tulevan valtuustokauden koulutuspolitiikkaan. Tässä katsotaan kokonaisuutta ja tehdään havaintoja. Tässä ei ole mukana kaikki mahdollinen, vaan meidän pointtimme osaksi keskustelua.

Tässä meidän huomioitamme.

Jyväskylä on erityisesti lasten, nuorten, opiskelijoiden ja perheiden kaupunki. Täältä löytyy koko koulutuksen laaja kirjo aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin, eikä meitä vaivaa pula pätevistä opettajista - ainakaan vielä. Kaupungissamme arvostetaan sivistystä ja mahdollisuutta opiskella ja tehdä työtä sisäilmaltaan terveissä tiloissa. Moni asia on hyvin, paljon on tehty, mutta myös kehitettävää löytyy.

Keskustelu tiukentuvasta taloudesta ja ryhmäkokoja kasvattaneet päätökset leimasivat edellistä vaalikautta. Viime kuntavaalit olivat monella tapaa koulutusvaalit. Nyt koulutukseen liittyvä keskustelu on valitettavasti jäänyt taka-alalle eikä esimerkiksi Keskisuomalaisen vaalikoneessa ollut yhtään kysymystä koulutukseen liittyen. Näin siitä huolimatta, että tulevan sote-uudistuksen jälkeen kasvun ja oppimisen palvelut ovat suurin yksittäinen kunnan vastuulla oleva palvelualue. Vastuu keskustelusta on yhteinen, siksi tämä kirjoitus.

Tuleva valtuustokausi tulee olemaan hyvin haastava talouden osalta. Kaupungin tulot eivät ole kasvamassa samassa suhteessa kuin menot ilman mittavia satsauksia kaupungin elinvoimaan, saavutettavuuteen, houkuttelevuuteen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Kaikkia näitä asioita tehdään varmasti parhaan kyvyn mukaan, mutta haastava yhtälö tulojen ja menojen suhteen edellyttää uudenlaista ajattelua.

Jos kaupungit tulot eivät lisäänny, budjetin sisällä ei tehdä sisäisiä siirtoja, eikä budjetin ulkopuolista hankerahaa ole saatavissa, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa pakon edessä koulutuspalveluiden henkilöstöä vähennetään ja koulutuspalveluiden laatua sekä ihmisten yhdenvertaista oikeutta käyttää palveluita heikennetään. Tämä vaikuttaa suoraan eniten apua, ohjausta ja tukea tarvitseviin lapsiin ja nuoriin ja vaikeuttaa heidän perheidensä arkea. Negatiiviset vaikutukset ja kasvavat kustannukset laajenevat budjetin sisällä yhä useammalle toimialalle.

Yksi keino hillitä kustannusten kasvua pitkällä aikavälillä on turvata koulutuksen perustason resurssit sekä tiivistää lapsi- ja perhepalveluiden yhteistyötä. Tulevina vuosina on päästävä tilanteeseen, jossa nykytason säilyttämisen sijaan pääsemme aidosti parantamaan ja kehittämään varhaiskasvatusta ja perusopetusta. Investointina tämä on edullisimmasta päästä, vaikutukset vain näkyvät viiveellä. Kvartaalitalouden kellon mukaan koulutuksen resurssoinnin parantaminen saattaa näyttää kalliilta, mutta turhaa se ei ole.

Päiväkodit ja koulut tavoittavat neuvolan ohella jokaisen lapsen perheineen. Valtaosa oppimisen haasteista ja esimerkiksi lisääntyneistä neuropsykologisista ongelmista on mahdollista havaita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kasaantuessaan pienetkin pulmat alkavat kasvaa korkoa ja tulevat sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kalliiksi. Kaikkein kustannustehokkainta on ehkäistä ongelmien syntymistä ja puuttua niihin varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuudessa meidän tuleekin kehittää yksilöllistä opinpolkua ja vahvistaa oppilashuoltoa sekä neuvolaverkostoa osana sitä.

Kasvun ja oppimisen palveluihin käytettävissä olevien eurojen niukkuus ei ole ainoa haaste koulutuksen kehittämiselle. Ongelma on paljolti myös siinä, että eri palvelualueita katsotaan käytössä olevien tulojen ja menojen suhteen, jolloin niin sanottu käyttötalous asettaa rajat palveluiden kehittämiselle. Monia hyviä aloitteita ei voida tehdä, koska ne eivät mahdu vuosibudjetin raamiin. Näin siitä huolimatta, että monien hyvin aloitteiden kautta voidaan vähentää kustannuksia useamman vuoden aikatähtäimellä.

Haaste muodostuu osittain siitä, että kuntien onnistumista vertaillaan kuntatalouden tunnusluvuilla, kuten vuosikatteella ja poistoilla. Vähättelemättä taloudellisten tunnuslukujen merkitystä näyttää siltä, että kunta-autoa ajetaan pakon sanelemana lyhyet valot päällä.

Rakennus- ja infrahankkeissa on puolestaan pitkät päällä, mutta samanlaista otetta tarvittaisiin yhä enemmän inhimillisiin investointeihin, joilla pystytään hillitsemään kustannusten kasvua ja lisäämään kuntien pito- ja vetovoimaa, joka puolestaan on yritysten elinvoiman ehto ja edellytys. Investoinnit lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin ja moniammatilliseen yhteistyöhön ovat perhepolitiikkaa parhaimmillaan.

Puhe inhimillisten investointien ja yhteistyön merkityksestä ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan tekoja ja rohkeutta uudistaa taloussuunnittelun periaatteita. Perhepolitiikka on nostettava ilmiönä vahvemmin esiin myös kunnallisessa päätöksenteossa ja meidän tulee soveltaa ilmiölähtöisen budjetoinnin periaatteita hallinnonrajat ylittävän yhteistyön lisäämiseksi. Kyse on perinteistä budjettimenettelyä täydentävästä ajattelusta, jossa pyritään ratkaisemaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti tunnistettua ongelmaa. Esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden tukeminen edellyttää sekä kasvun ja oppimisen palveluiden että sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittamista.

Kun vanha yhtälö ei toimi, tarvitaan uutta ajattelua, joka kokoaa yhteen eri palvelualueiden osaamista ja resursseja ja huomioi eurojen kokonaismäärän ohella yhä paremmin sen, miten euroja käytetään ja mitä niillä saadaan aikaan. Tämä puolestaan lisää päätöksenteon avoimuutta ja asettaa selkeitä tavoitteita, joita voidaan seurata erilaisten mittareiden kautta.

Yksi harkitsemisen arvoinen täydentävä toimenpide voi olla vaikuttavuusinvestointien hyödyntäminen, josta on käynnissä Jyväskylän ensimmäisen hankekokeilu lasten- ja nuorten osalta. Vaikuttavuusinvestoiminen on työväline, jonka avulla eri toimialat voivat tehdä tuloksellista yhteistyötä esimerkiksi erilaisten hyvinvointiongelmien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi. Vaikuttavuusinvestoinnit eivät ole ongelmaton tapa rahoittaa ja tuottaa erilaisia hankekokeiluita ja tukea budjettirahoitteisten palveluiden laatua, mutta niiden kautta voidaan toteuttaa tarkkaan suunniteltuja, pitkäjänteisiä ja etupainotteisia investointeja ja toteuttaa sellaisia hankkeita, jotka jäisivät muuten toteutumatta.

Leena ja Touko